Omia..(omituisia) ajatuksia..kommentteja kisoista..harjoittelusta ym..
Varoitus heti alkuun, kirjoittaminen ei ole
minun vahvimpia puoliani, se on tuo.....tämä....no.... ei se tule nyt
mieleen mutta kerron kunhan keksin sen. Se on niin kun savolaisen
puhuessa että vastuu on kuulijalla.
Jos ymmärrät kaiken, olet varmasti käsittänyt
väärin.
Kukaan ei ole täydellinen.... .. Minä
en ole kukaan..... ....... ..... Olen siis
täydellinen.
Torreviejanleirini.
Torreviesatietoutta
Web-kamera Lordi aukio Rovaniemi
Maratoonareiden määrä
vuosina 1979 - 2007
alle 2 t 30 min * alle 3 t.
Omat Muurolan piikin kilpailut
Omat juoksut ruskassa
Omat juoksut ½-täysm. Rovaniemellä
Omat vuoden parhaat maratonilla
Terveyspuolella vanhat sairaudet ovat pahentuneet ja uusia on tullut
lisää.
Olen mm. ollut leikattavana sairaalassa neljä kertaa, eri sairauksien
takia, edellisen kirjoittelun jälkeen.
Alkuvuodesta minulla oli myös puolenvuoden rankka tubergulosi lääkitys.
Alimmillaan painonikin putosi alle 52 kilon, nyt kuitenkin painoni toki
on jo noussut 58 kiloon.
Tuo muista piittaamattoman autoilijan aiheuttama hermovamma ei ole
yhtään parantunut, vasen etusormi on ollut tunnoton ja paleleva siitä
asti.
Kaularangalta jonkinlaista muutosta kyllä magneettikuvissa näkyi, mutta
lääkäreiden mielestä ei varmuutta olisi saataisiinko leikkauksella
tyydyttävää tulosta. (vai onko
ikäni tekijä ettei katsota että kannattaa vaivaa korjata?).
Noin paljon sormi on 'kutistunut', huonon
hermotuksen takia.
Tällainen on minun normaali kotivarustus tuossa sormessa, kun sitä
palelee, ja sormi tökki joka paikkaan kun sormessa on tuntopuutos.
Juoksupuolella minulla tuli täyteen 200 000
juoksukilometriä, 26.4 2023
Nuo parisattaatuhatta ovat puhtaasti juostuja kilometrejä!
Monethan muuntavat hiihdon ja pyöräilynkin juoksukilometreiksi
muuntokertoimilla, mutta minusta juoksu on juoksua, hiihto hiihtoa ja
pyöräily pyöräilyä, enkä niitä ole lähtenyt juoksukilometreiksi
keinotekoisesti muuttamaan.
Kisoja on juostu vähän samoin harjoiteltu, lähinnä sairastelun takia.
***************
2.6
2021 Kävin pyöräilemässä,
49 kilometriä ajettuani olin kotiinpäin tulossa Ranuantien pyörätietä
ajellen, silloin rysähti.
Kaarnapolulta kolmiontakaa tuli auto vauhdilla eteeni.
Mitään ei ollut tehtävissä, törmäsin autoon johonkin auton etupyörän
kohdille, josta eteenpäin kulkeva auto veti minua niin, että törmäsin
vasenkylki edellä auton etuovenkohdille.
Ambulanssikyyti sairaalaan jossa vierähti viikko, ja vammalista ei paljon naurattanut, mm. 5 kylkiluunmurtumaa kädessä hermovamma yms.
Juoksut ja pyöräilyt oli sitten siinä, ainakin tältä kesältä, ja kesä oli vietetty vasta pari päivää.
Peuran lopetus, koskaan ei pitäisi poiketa normaalikäytännöistä.
Peura leikkauksessa.
22.9 2012 Pientä yhteenvetoa juoksenteluistani.
Nyt kun
kilpajuoksut ovat osaltani ohi, on aika tarkastella hiukan mennyttä
aikaa.
Kilpailumieliset juoksut olisi ollut kiva päättää maratonjuoksuun, mutta
lopettamispäätöstä tuli venytettyä liian pitkään, enää en
todennäköisesti maratonia jaksaisi juosten läpi viedä.
Itseäni olen aina pitänyt maratoonarina, vaikka harjoittelu ei koskaan
niissä määrissä ole pyörinytkään mitä maratonilla kohtuullisen tuloksen
saavuttaminen olisi vaatinut.
(maratonennätys 2.29.54 Korso 1988)
Suhteessa parasmatkani on ollut puolimaraton,
vaikka niitä ei minun nuoruudessani
juurikaan juostu. (puolimaratonennätys
1.09.14
Östersund 1991)
Yleisensarjan SM-maantiejuoksuissakin juostiin 20 kilometriä,
veteraaneissa taasen matkana oli silloin 25 kilometriä.
Harjoittelussani yli 200 juoksukilometrin viikkoja
on kokoelämässäni tullut vain 21 kappaletta.
Eikä yli 150 juoksukilometrin viikkoja kilpailijaurallanikaan ole kuin
119 kappaletta.
Kovimmalla viikolla juoksukilometrejä on tullut 254.
Eniten juoksukilometrejä kalenterikuukaudella on tullut 871 kilometriä.
Paras 30 päivänjakso sisälsi juoksua 942 kilometriä.
Vuositasolla paras vuosi pitää sisällään juoksua 6054 kilometriä.
Nämä edellä osoittamat kilometrit ovat siis pelkkiä juoksukilometrejä,
harjoittelu on tietysti pitänyt sisällään kaikkea muutakin kuten,
hiihtoa, pyöräilyä, kuntosalia ym...
Harjoituspäiväkirjaa olen pitänyt vuodesta 1977 alkaen.
Juoksua on tänä aikana tullut yhteensä 142 117 kilometriä..
Hiihtoa tänä aikana on tullut 21 097 kilometriä.
Tunteina mitaten harjoitteluun on tänä aikana käytetty n. 17 200 tuntia,
tuntimäärässä mukana, pyöräily, kuntosali, ja kaikenlaiset vähäisessä
määrinkin harrastetut kuntoilut kuten rullasuksihiihto,
soutuharjoitukset yms.
Vuona 1977 olen ollut 28 vuoden ikäinen, joten paljon kilometrejä ja
tunteja on sitä aikaisemminkin tullut liikuttua.
Juoksukilpailuihin tänä aikana olen osallistunut n.750 kertaa.
Mennäänpä sitten finanssipuolelle:
Normaalia päivätyötä tekevän, jolla ei ole mitään ylimääräisiä lisälomia
tai työajanlyhennyksiä on vuoden 2012 vuosityöaika 1708 tuntia.
17200 tuntia : 1708 tunnilla = 10 vuotta!!.... Täyspäivätyötä..
25 000 euron vuosipalkallakin se tekisi neljännesmiljoonan....
Uurastuksesta saamatonta palkkaa..
Niin ja tässä ei ole mukana niitä 28 elämäni ensimäistä vuotta..
Osanottomaksuja jos keskimääräiseksi kilpailuun osanoton hinnaksi asettaisi 20
euroa on tullut maksettaviksi
15 000 euroa, Silläkin rahalla voisi ostaa
vaikka uuden auton....
No on se kaikki ollut sen arvoista..... Tai no
en tiiä?...
12.9 2011
Ajatuksia pumppuni tiimoilta.
Heinäkuulla sydämeni keksi sellaisen uuden rytmin että 3 lyöntiä ja
sitten pitempi tauko.
Jaksaminen meni aika huonoksi, piti jo yläkertaan tullessa välillä
levähtää, hakeuduin sairaalan päivystykseen, ja siitä jäinkin sitten
sairaalaan.
Reilun neljän päivän kulutta minut kotiutettiin diaknosilla sick sinus
syndrome, odottamaan lokakuulla tehtäviä lisätutkimuksia.
Sairaalassa seurannassa oli tuo eteisten p-aalto hukassa, sydämen
supistumis impulssin lähdettyä kammiotasolta.
Nyt rytmi tuntuu aika tasaiselta, mutta jotenkin tehot puuttuvat,
vähänkin kovemmalla teholla kun yrittää mennä siitä seuraa nopea
väsyminen jota kestää monia monia tunteja.
Tässä nyt odotellessa lisätutkimuksia ja oman tilanteen parempaan
suuntaan menemistä mielialat vaihtelee aika rajusti, välillä
suunnittelen talvelle pitempää etelänleiriä tosi harjoittelun merkeissä,
välillä taasen olen iskemässä hanskoja tiskiin ja lopettamassa
kaikenlaisen urheiluun viittaavankin toiminnan.
Suurimpana syynä oireisiin on koko ikäni kestänyt kestävyysurheilun
harrastaminen, syketaso on matala joka jo sinällään vanhemuuteen
altistaa kaikenlaisiin rytmihäiriöihin.
Ootellaanpa vielä lisätutkimuksia, ja ihmetellään mille tuo pumppu
alkaa.............
30.7 2009
Lahden veteraanien MM-kisapäiväni 28.7 avautui kauniin
aurinkoisena, oli ensimmäinen kilpailupäivä ja vuorossa maastojuoksut.
Itse kisaan verryttelin noin tunnin ajan juoksennellen, sitten kisa-asu
päälle ja lähtöpaikalle.
Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin!
Yrittäessäni lähtöalueelle "musta käsi" nousi pystyyn.
Minulla ei ollut tarvittavia asiapapereita mukanani.!!!...
Hyvä Olli.!!!
Eli agrikointi kortti vai mikä hemmetti se nyt oli? ei ollut mukana..
Kilpailuun osallistumiseni meinattiin evätä, kortti olisi ollut autossa
parkkipaikalla jonne matkaa reilu kilometri ja aikaa vajaa 10 minuttia.
Yritin selittää että minullahan on osallistujanumero, osanoton
varmistuslistassa on kohdallani kruksi että olen osanottoni varmistanut
ja minulla on chippi ajanottoa varten... Eikös kaikki kilpailu
edellytykset kuitenkin ole kunnossa???
Paikalle kutsuttiin Englantilainen kilpailun ylituomari joka antoi
minulle vapauttavan tuomion
" saa juosta"
Eipähän tullut turhaa Lahden reissua vaikka
läheltä liippasi...
Niitä agrikointikortteja ei sitten myöhemmin illalla olevissa lähdöissä
enää edes kyselty.
Olisikohan päivänaikana ollut useampiakin dementikko olleja liikkeellä??
MM - maastojen 60 v. joukkueet palkintojen
jaossa.
Sitten starttiviivalle...
Lähtölaukauksen kajahdettua huonona lähtijänä ja vailla lyhyemmänmatkan
kisoja ja kaikenlaisia vauhti + vetoharjoituksia vedin ensimmäiset
kolmellasadalla metrillä niin hapoille että keuhkoja poltteli..
Puolimatkan jälkeen aloin nostamaan sijoitustani lähinnä toisten vauhdin
tasaantuessa matkan edetessä ja omien alkuhapotusten hellittäessä.
Maaliin saavuin viidentenä ajalla 29.59
Suomen joukkueena olimme Kauko Kuningaan ja Martti Luostarisen kanssa
hopealla seitsämän sekuntia kultamitalin Venäjälle hävinneenä.
Juoksuhan juostiin 2 kilometrin radalla 4
kierroksena, suhteellisen helpolla radalla, joten jalkani kanssa ei
juoksussa ongelmia ollut.. Mutta kyllä akilles oli juoksun jälkeen
huomattavasti kipeämpi kun tiellä juostujen puolikkaiden jälkeen..
Turvonnut se on vieläkin mutta ei ihmeemmin kipeä. Keuhkot oli kyllä
kipeät kisapäivänä ja vielä eilenkin kun joutui yskimään tai
hengittämään syvään, olisiko noilla heinän siitepölyillä ollut osuutta
asiaan??...
Tai no niin... Ei keuhkoissa itsesään ole tuntohermoja.. No johonkin
rintaan kuitenkin koski.
Tässä maastojuoksun maalissa, ja keuhkoihin
sattuu niin saatanasti!
Tässä kuvassa näkyy taas erään
tollon röntgenkuvanlukutaito.
Vasen solisluunpää törröttää kun polkupyörä onnettomuuden jälkeen
lääkäri ei kuvassa nähnyt mitään normaalista poikkeavaa ja olkapään
leikkaus ja solisluun kiinnittäminen jäi tekemättä.
Mutta kaiken kaikkiaan kiva kisa johon olen täysin tyytyväinen.. Ei tällä pelkällä peruskuntoharjoittelulla, ja vähäisellä silläkin, tuon parempaan ole asiaa.
28.12 2008
Ei kait tällä vielä mister akillesjänne kilpailuihin kannata lähteä?
Tilanne tuon jänteen osalta sellainen että yhdenjalan varpaillenousu ei
vielä onnistu, jalka on kipeä ontumatta ei pysty juoksemaan, kävelykin
on vaikeaa ja usein ei unta saa ilman särkylääkettä.
Se on tämän päivän tilanne, eikä tuo oikein muotovaliokaan ole.
14.12 2008
Kirjoitampa hieman jänteestä, ja tietysti lähiinnä akilles
sellaisesta.
Jänteet
koostuvat yhdensuuntaisista kollageenikimpuista.
Jänne koostuu: kollageeneista 30 % , proteiinneista, joista
tärkein on elastin 2 %,
sekä proteoglykaaneista ja vedestä.
Jänne on hyvin
verisuonittunutta kudosta.
Jänteen verisuonitus vaihtelee ja on vähäisempää hankaukselle alttiilla
alueella.
Jännetulehdus tai rappeuma tulee tyypillisesti alueelle, jossa
verisuonitus on heikointa.
Esim akilleksissa 3 cm kantaluusta ylöspäin.
Lepotilassa jänteen kollageenisäikeillä on aaltomainen rakenne.
Jänteen venyessä 4 % lepopituudestaan säikeet suoristuvat ja venytyksen
loppuessa palaavat alkuperäiseen muotoonsa.
Säikeiden venyessä enemmän kun 4 % pituudestaan alkaa tapahtua säikeiden
repeämistä.
Kuormitus lisää jänteiden
kollageenisynteesiä, ja ja syntyneet säikeet ovat yleensä paksumpia.
Kestävyystyyppinen harjoittelu lisää enemmän vetolujuutta kun
voimaharjoittelu.
Urheilijoiden akillesjänteiden on kaikututkimuksissa todettu olevan
paksumpia kun verrokeilla.
Ikääntyvässä jänteessä
tapahtuu rappeuttavia muutoksia, joista tärkeimmät ovat vesipitoisuuden
pieneneminen, kollageenipitoisuuden suureneminen ja kimmoisuuden
väheneminen.
Vesipitoisuus pienenee elinkaaren aikana 80 %:sta 30 %:iin.
Kollageeni aineenvaihdunta vähenee iän mukana, samoin fibrobastinen
toiminta, mikä saattaa vaikuttaa haitallisesti jänteen
korjautumiskykyyn. Myös jänteen energia-aineenvaihdunta muuttuu iän
mukana aerobisesta anaerobiseen suuntaan.
Immobilisaation seurauksena
jänteiden, jänneinsertioiden ja lihas-jänneliitoksen vetolujuus
heikkenee.
Myös kollageenisäikeiden paksuus, tiheys, orientaatio, jänteen
kapilaaritiheys, vetolujuus ja elastisuus sekä paino vähenevät.
Immobilisoituun jänteeseen alkaa myös kertyä rasvaa.
Remobiilisaation aikana
jänteen kollageenisynteesi ja kollageenin poikkisidosmuodostus
lisääntyvät ja jänteen vetolujuus paranee.
Jännevammoissa
paranemisen viimeinen vaihe, kudoksen uudelleenjärjestäytymisvaihe voi
kestää jopa kaksi vuotta.
12.6 2008
Leikkauksesta on nyt kulunut reilu kolme viikkoa, hakaset on poistettu
jalan paraneminen sujuu varmaan suunnitelman mukaan, kipua ja turvotusta
on vielä jonkin verran, mutta siellä se kengän sisällä jalka odottaa
aikoja parempia.
Tästä lähdettiin:
Tässä mennään nyt:
Juhannuksen jälkeen jalan osapaino varaus on sallittu.
Heinäkuun alkupuolella pientä liikuntaakin jalalle saa antaa vesikävelyn
/ vesijuoksun ja kuntopyörän pyörityksellä.
Heinäkuun puolivälin aikoihin voin jättää walkerbootsini pois ( onkin
lämmin kenkä sisätiloissa ja näin kesäaikaan ).
25.5 2008
Erään jalan tarina, ja kyseessähän on oma vasen jalkani.
Ensin kerron järjen valostani joka on ollut erittäin kirkas jo
lapsuusvuosillani.
Jotain pari vuoden iässäni olin polveni päällä muotoillut puupalikkaa,
kun puu oli luiskahtanut polven päältä olin jatkanut taltan päähän
vasarointia ja taltta oli tietysti polvilumpion päällä, huuto oli ollut
kova mutta vasara oli heilunut hyvään tahtiin.
No tästä on muistona vain 3 senttimetrin arpi polvessani.
Seuraavaksi vamma tuli kun olin jotain 12 vuoden iässä. Karautin vähän
isomman mäen alas suksillani kun taitoni edellytti. Vamman laatua en
täysin tiedä, muistini mukaan kyseessä oli sääriluun ja pohjeluun
välisten siteiten repeämä, polvessa se kipu kuitenkin oli, ja olin kyllä
sairaalahoidossakin. Sen talven lopun äitini veti minua maitokelkalla
päätien varteen, josta minut kuljetettiin sitten kouluun, että
pitempiaikainen vaiva oli sekin.
Sen jälkeen selvisin 16 vuoden ikään, kun oli vuorossa mootorisahauksen
taidon näyte.
Onnistuin sahaamaan polveen siten etten vaurioittanut jänteitä enkä
luita, vaikka ne kauniin valkoisina olivatkin nähtävissä, mutta kyllä
silloinkin kainalosauvoilla kulkua harrastettiin, kun nahkaa jouduttiin
venyttämään aikalailla että reunat saatiin yhteen.
Siitäkin muistona vain siisti 4 senttimetrin arpi.
Sitten päästiin jo urheiluvammojen aikaan elettiinkin jo vuotta 1982 kun
olikin jo penikkatautileikkaus No: 1. Penikat oli vaivanneet jo vuosia
mutta nyt ne olivat menneet jo niin pahoiksi että päätin mennä
yksityisesti Rovaniemeläis lääkärin leikattavaksi.
No sehän tietysti osittain epäonnistui, kuinkas muuten.
Kun viimein juoksemaan pääsin oli vaivat entistäkin pahemmat!.
Vuona 1983 minulla oli sääriluussa väsymysmurtumia oikein kaksin kappalein, eihän yhtä nyt kannata edes alkaa sairastamaan. Niissä meni koko loppu kesä.
Vuona 1985 sitten korjautin viimein ne
"penikkataudit" Sakari Oravalle, ja kyllähän sen jo leikkaustapahtumassa
näki että nyt on ammattilaisen käsissä, suuri oli ero niin hommassa kun
sen valmistelussa ja jälkihoidossa, kun vertaa aikaisempaan
toimenpiteeseen.
Kyllä jalka siitä kuntoon tulikin.
Sitten taas työväline tapaturmiin, 1989
leikkasin kulmahiomakoneella isonvarpaan ojentajan jänteen poikki.
Kun olin Kemissä päin ja myöhään töissä kuten aina.
Kemissä sairaalassa aamuyön tunteina sitten joku lääkäri (lausutaan
TOLLO) yritti ommella jännettä ja kun ei saanut tyydyttävää tulosta, löi
haavan kiinni ja kipsin päälle. that is all.
No se jänne ommeltiin sitten uudelleen täällä Rovaniemellä juolunaikoihin1989
Seuraavaksi oli vuorossa pohjeluun murtuma,
elettiin vuotta 2002, kun Orimattilassa maantiejuoksun SM-kisassa astuin
tiellä olevaan kuoppaan, ja juoksu jäi siihen.
Ilmeisesti luussa oli jo alkava väsymysmurtuma joka sitten siinä paheni.
Sitten tähän nykyiseen vammaani akillekset
alkoivat vaivaamaan 2007 helmikuulla Torreviejan leirilläni.
Pystyin niillä juoksemaan kesän kilpailut, mutta syksyä kohti vaivat
pahenivat ja Frankfurtin maratonin juoksin senkuntoisilla jänteillä,
että en usko että monta niin TYHMÄÄ ja sellaisen kivunsiedon kestävää
maratonin lähtöviivalla seisoi kun minä.
Kun maratonin jälkeen illalla etsimme ruokapaikkaa, toiset katseli mihin
voisi mennä syömään ja sen jälkeen ottamaan parit oluet, minä raahustin
kaukana perässä ja katselin, tuossakin on apteekki pitääpä huomenna
käydä.
Sen jälkeen ei kyllä enää monta juoksulenkkiä pystynyt juoksemaankaan
ennen kun se jänne katkesi,
30 päivä tammikuuta 2008 Torreviejassa.
Tapahtumasarja alkoi niin että Torreviejaan
tuloni seuraavana aamuna lähdin aamulla kävelemään ja ihastelemaan
kesäistä aamua.
En päässyt kun parisataa metriä asunnoltani kun astuin varomattomasti
kadukiveyksen reunalle jalka vähän väännäähti ja tuntui kun joku olisi
potkaissut pohkeeseen ja kuului sellainen kova napsaus.
Tiesin heti että akillesjänne on poikki.
Siitä aloin heti vetäytymään sairaalaan päin, ja soittelin
Bromanin Karia tulkiksi.
Sairaalassa emme saaneet lääkäriä (lausutaan Tolloa) vakuuttuneeksi että
jänne on poikki, vaan tämä tyytyi vain normaaliin röngenkuvaan
varmistaakseen ettei luita ole poikki, ja kipsaamaan jalan, ja vielä
jalkaterän 90 asteen kulmaan, katastrofihan oli valmis.
Eihän siinä ole potilaalla muuta mahdollisuutta kun hyväksyä hoito, tai
marssia ovesta ulos, tai tulla heitetyksi, merkinnällä potilas
kieltäytyi hoitotoimeenpiteistä. Oli sitten Suomessa tai Espanjassa.
Kotimaassa sitten tietysti jouduin aloittamaan
lääkärikierrokseni "arvauskeskuksen" tasolta, niin eiköhän täälläkin
tollo (enää en viitsi edes kirjoittaa lääkäri) meinannut että ilman
mitään tutkimuksia kipsaan sen nyt jalkaterä ojennettuna.
Tälläistä ei uskoisi edes tämän päivän Suomessakaan tapahtuvan ellei
itse olisi kokenut.
Kun en siihen suostunut sitten vasta pani ultraääni kuvauksiin, jossa
sitten näkyikin että kipsaus ei ole hoito tähän tapaukseen vaan vaatii
leikkausta, ja niin sain lähetteen keskussairaalaan.
Keskussairaalassa ihmeteltiin että onko tämä
tosiaankin tapahtunut jo tammikuussa, sillä nyt elettiin jo maaliskuuta.
No sitten ne siellä varmaan ajattelivat että tuo on jo niin vanha että
kun pannaan tarpeeksi pitkään jonoon niin kerkeää kuolla vanhuuteen,
niin ei meidän tarvitse leikata sehän on niin veristä puuhaakin.
Minun magneettikuvausaikanikin olisi vasta kesäkuulla. Koska lie olisi
leikattu?
No hermoni pettivät toukokuun puolivälissä, ja
hakeuduin julkisen terveydenhuollon ulopuoliseen leikkaukseen.
Helsinkiin kuvauksiin Medimagneettiin ja Ilkka Räsäsen vastaanotolle
OrtoLääkäriasemalle.
Niin johan alkoi tapatumaan, minut on nyt jo leikattu ja olen siirtynyt
toipumis ja myöhemmin kuntoutus vaiheeseen. Nyt kun sen leikkauksen teki
pätevä urheilulääkäri, uskon että siitä juoksukuntoinen jalka
kuntoutuukin.
Jalan paranemisesta varmaan raportoin tänne myöhemmin.
Nyt vain toteaan että, noiden kertomieni
vaivojen lisäksi tässäkin jalassa on ollut lukuisia pienempiä vaivoja
jotka kuuluu jokaisen juoksijan arkipäivään, kuten: juoksijanpolvi,
erilaiset nivus ja lonkkavaivat ym. patit ja tulehdukset.
Ja kun noita pirun jalkoja on vielä kaksin kappalein, eikä se tuo
toinenkaan ole ollut sen parempiosainen niin on tuota jalkojen
sairasteluakin elämääni mahtunut.
Kaikesta huolimatta 60 vuotiaat vaviskaa täältä tullaan.
16.5 2008
Tässä on tullut mietittyä kaikenlaista kun tuo hoitoon pääsy
Suomen sairaanhoitojärjestelmän kautta ei edistynyt ja jouduin
turvautumaan lompakon päälle käyvään vaihtoehtoon, eli yksityispuolelle.
Saanhan toki siellä itse valita leikkaavan lääkärin ja saan paremman
tuloksen,
enkä joudu kenen sattuu "koekaniniksi".
Mutta juuri se että mitään halpaahan se ei ole, magnettikuvaukset, lääkärinpalkkiot, leikkausmaksu, sairaalamaksu, lääkkeet, matkat, majoitukset yms. yms. tulee maksamaan tonnin jos toisenkin.
Kyllä se minunkin pitäisi oppia ottamaan maksu omasta työstäni.
Että kun itse apua tarvitsee pystyisi kävelemään suoraan yksityisen
parhaan lääkärin puheille, eikä tarvitsisi kierrellä kaikenmaailman
arvauskeskuksia ja loputtoman pitkiä jonoja.
Nythän kun minun esim. puolihieronta on määritelty kestävän 50
minuttia ja maksavan 28 euroa,
on se Rovaniemen hintatasolla alle keskihinnan.
Lisäksi minä käytän aikaa hierontaan urheilijan kyseessä ollessa vähintään tunnin
usein puolitoistakin,
lisäksi joskus annan pitkäaikaisille asiakkailleni vielä alennusta
hinnastakin.
Samoja etuja annan toki monesti myös ei urheilijoille.
No toki tästä voin syyttää vain itseäni ja hyväntahtoisuuttani.
Olenkin varmaan yksi suurimmista sbonsoreista yksilöhenkilönä Lapin
urheilussa,
bonsoroinhan joka työpäivä useilla kymmenillä euroilla urheilijoita!!.