Leireilyä
 
Sivu päivitetty 04.09.2017 15:56

Omia..(omituisia) ajatuksia..kommentteja kisoista..harjoittelusta ym..

Varoitus heti alkuun, kirjoittaminen ei ole minun vahvimpia puoliani, se on tuo.....tämä....no.... ei se tule nyt mieleen mutta kerron kunhan keksin sen.  Se on niin kun savolaisen puhuessa että vastuu on kuulijalla.
Jos ymmärrät kaiken, olet varmasti käsittänyt väärin.
Kukaan ei ole täydellinen....  ..  Minä en ole kukaan.....   .......   .....  Olen siis täydellinen.         

 
                                                      
Click for Rovaniemi, Suomi Forecast

   Torreviejanleirini. 
  Torreviesatietoutta

Web-kamera Lordi aukio Rovaniemi
Kelikamera napapiiri

Maratoonareiden määrä
 vuosina 1979 - 2007
alle 2 t 30 min * alle 3 t.

Omat Muurolan piikin kilpailut
Omat juoksut ruskassa
Omat juoksut ½-täysm. Rovaniemellä
Omat vuoden parhaat maratonilla

 

Syksyä pukkaa  

    

 

 

         22.9 2012     Pientä yhteenvetoa juoksenteluistani.

Nyt kun kilpajuoksut ovat osaltani ohi, on aika tarkastella hiukan mennyttä aikaa.
Kilpailumieliset juoksut olisi ollut kiva päättää maratonjuoksuun, mutta lopettamispäätöstä tuli venytettyä liian pitkään, enää en todennäköisesti maratonia jaksaisi juosten läpi viedä.
Itseäni olen aina pitänyt maratoonarina, vaikka harjoittelu ei koskaan niissä määrissä ole pyörinytkään mitä maratonilla kohtuullisen tuloksen saavuttaminen olisi vaatinut.
(maratonennätys 2.29.54 Korso 1988)
Suhteessa parasmatkani on ollut puolimaraton,
vaikka niitä ei minun nuoruudessani juurikaan juostu. (puolimaratonennätys 1.09.14 Östersund 1991)
Yleisensarjan SM-maantiejuoksuissakin juostiin 20 kilometriä, veteraaneissa taasen matkana oli silloin 25 kilometriä.

Harjoittelussani yli 200 juoksukilometrin viikkoja on kokoelämässäni tullut vain 21 kappaletta.
Eikä yli 150 juoksukilometrin viikkoja kilpailijaurallanikaan ole kuin 119 kappaletta.
Kovimmalla viikolla juoksukilometrejä on tullut 254.
Eniten juoksukilometrejä kalenterikuukaudella on tullut 871 kilometriä.
Paras 30 päivänjakso sisälsi juoksua 942 kilometriä.
Vuositasolla paras vuosi pitää sisällään juoksua 6054 kilometriä.
Nämä edellä osoittamat kilometrit ovat siis pelkkiä juoksukilometrejä, harjoittelu on tietysti pitänyt sisällään kaikkea muutakin kuten, hiihtoa, pyöräilyä, kuntosalia ym...

Harjoituspäiväkirjaa olen pitänyt vuodesta 1977 alkaen.
Juoksua on tänä aikana tullut yhteensä 142 117 kilometriä..
Hiihtoa tänä aikana on tullut 21 097 kilometriä.
Tunteina mitaten harjoitteluun on tänä aikana käytetty n. 17 200 tuntia,
tuntimäärässä mukana, pyöräily, kuntosali, ja kaikenlaiset vähäisessä määrinkin harrastetut kuntoilut kuten rullasuksihiihto, soutuharjoitukset yms.
Vuona 1977 olen ollut 28 vuoden ikäinen, joten paljon kilometrejä ja tunteja on sitä aikaisemminkin tullut liikuttua.
Juoksukilpailuihin tänä aikana olen osallistunut n.750 kertaa.

Mennäänpä sitten finanssipuolelle:
Normaalia päivätyötä tekevän, jolla ei ole mitään ylimääräisiä lisälomia tai työajanlyhennyksiä on vuoden 2012 vuosityöaika 1708 tuntia.
17200 tuntia : 1708 tunnilla = 10 vuotta!!.... Täyspäivätyötä.. 25 000 euron vuosipalkallakin se tekisi neljännesmiljoonan.... Uurastuksesta saamatonta palkkaa..
Niin ja tässä ei ole mukana niitä 28 elämäni ensimäistä vuotta..
Osanottomaksuja jos keskimääräiseksi kilpailuun osanoton hinnaksi asettaisi 20 euroa on tullut maksettaviksi
15 000 euroa, Silläkin rahalla voisi ostaa vaikka uuden auton....

No on se kaikki ollut sen arvoista..... Tai no en tiiä?... 
                     

1.3 2012
Sydämen osalta nuo tutkimukset, rasitus EKG, ultraäänikuvaus, varjoaine tietokonetomografia on suoritettu.
Aortan läpimitta oli reilut neljä senttimetriä, aorttaläpässä lievää vuotoa johtuen aortan laajenemisesta.
Seurantatutkimus päätettiin tehdä vuoden kuluttua.

 

12.9 2011
Ajatuksia pumppuni tiimoilta.
Heinäkuulla sydämeni keksi sellaisen uuden rytmin että 3 lyöntiä ja sitten pitempi tauko.
Jaksaminen meni aika huonoksi, piti jo yläkertaan tullessa välillä levähtää, hakeuduin sairaalan päivystykseen, ja siitä jäinkin sitten sairaalaan.
Reilun neljän päivän kulutta minut kotiutettiin diaknosilla sick sinus syndrome, odottamaan lokakuulla tehtäviä lisätutkimuksia.

                    
Sairaalassa seurannassa oli tuo eteisten p-aalto hukassa, sydämen supistumis impulssin lähdettyä kammiotasolta.
Nyt rytmi tuntuu aika tasaiselta, mutta jotenkin tehot puuttuvat, vähänkin kovemmalla teholla kun yrittää mennä siitä seuraa nopea väsyminen jota kestää monia monia tunteja.
Tässä nyt odotellessa lisätutkimuksia ja oman tilanteen parempaan suuntaan menemistä mielialat vaihtelee aika rajusti, välillä suunnittelen talvelle pitempää etelänleiriä tosi harjoittelun merkeissä, välillä taasen olen iskemässä hanskoja tiskiin ja lopettamassa kaikenlaisen urheiluun viittaavankin toiminnan.
Suurimpana syynä oireisiin on koko ikäni kestänyt kestävyysurheilun harrastaminen, syketaso on matala joka jo sinällään vanhemuuteen altistaa kaikenlaisiin rytmihäiriöihin.
Ootellaanpa vielä lisätutkimuksia, ja ihmetellään mille tuo pumppu alkaa.............

30.7 2009
Lahden veteraanien MM-kisapäiväni  28.7 avautui kauniin aurinkoisena, oli ensimmäinen kilpailupäivä ja vuorossa maastojuoksut.
Itse kisaan verryttelin noin tunnin ajan juoksennellen, sitten kisa-asu päälle ja lähtöpaikalle.
Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin!
Yrittäessäni lähtöalueelle "musta käsi" nousi pystyyn.
Minulla ei ollut tarvittavia asiapapereita mukanani.!!!...
Hyvä Olli.!!!
Eli agrikointi kortti vai mikä hemmetti se nyt oli? ei ollut mukana..
Kilpailuun osallistumiseni meinattiin evätä, kortti olisi ollut autossa parkkipaikalla jonne matkaa reilu kilometri ja aikaa vajaa 10 minuttia.
Yritin selittää että minullahan on osallistujanumero, osanoton varmistuslistassa on kohdallani kruksi että olen osanottoni varmistanut ja minulla on chippi ajanottoa varten... Eikös kaikki kilpailu edellytykset kuitenkin ole kunnossa???
Paikalle kutsuttiin Englantilainen kilpailun ylituomari joka antoi minulle vapauttavan tuomion
   
" saa juosta"
Eipähän tullut turhaa Lahden reissua vaikka läheltä liippasi...
Niitä agrikointikortteja ei sitten myöhemmin illalla olevissa lähdöissä enää edes kyselty.
Olisikohan päivänaikana ollut useampiakin dementikko olleja liikkeellä??

             
                      
MM - maastojen 60 v. joukkueet palkintojen jaossa.

Sitten starttiviivalle... Lähtölaukauksen kajahdettua huonona lähtijänä ja vailla lyhyemmänmatkan kisoja ja kaikenlaisia vauhti + vetoharjoituksia vedin ensimmäiset kolmellasadalla metrillä niin hapoille että keuhkoja poltteli..
Puolimatkan jälkeen aloin nostamaan sijoitustani lähinnä toisten vauhdin tasaantuessa matkan edetessä ja omien alkuhapotusten hellittäessä.
Maaliin saavuin viidentenä ajalla 29.59
Suomen joukkueena olimme Kauko Kuningaan ja Martti Luostarisen kanssa hopealla seitsämän sekuntia kultamitalin Venäjälle hävinneenä.

Juoksuhan juostiin 2 kilometrin radalla 4 kierroksena, suhteellisen helpolla radalla, joten jalkani kanssa ei juoksussa ongelmia ollut.. Mutta kyllä akilles oli juoksun jälkeen huomattavasti kipeämpi kun tiellä juostujen puolikkaiden jälkeen..
Turvonnut se on vieläkin mutta ei ihmeemmin kipeä. Keuhkot oli kyllä kipeät kisapäivänä ja vielä eilenkin kun joutui yskimään tai hengittämään syvään, olisiko noilla heinän siitepölyillä ollut osuutta asiaan??... 
Tai no niin... Ei keuhkoissa itsesään ole tuntohermoja.. No johonkin rintaan kuitenkin koski.

                   
                    Tässä maastojuoksun maalissa, ja keuhkoihin sattuu niin saatanasti!
Tässä kuvassa näkyy taas erään tollon röntgenkuvanlukutaito.
Vasen solisluunpää törröttää kun polkupyörä onnettomuuden jälkeen lääkäri ei kuvassa nähnyt mitään normaalista poikkeavaa ja olkapään leikkaus ja solisluun kiinnittäminen jäi tekemättä.

Mutta kaiken kaikkiaan  kiva kisa johon olen täysin tyytyväinen.. Ei tällä pelkällä  peruskuntoharjoittelulla, ja vähäisellä silläkin, tuon parempaan ole asiaa.

 

28.12 2008
Ei kait tällä vielä mister akillesjänne kilpailuihin kannata lähteä?

Tilanne tuon jänteen osalta sellainen että yhdenjalan varpaillenousu ei vielä onnistu, jalka on kipeä ontumatta ei pysty juoksemaan, kävelykin on vaikeaa ja usein ei unta saa ilman särkylääkettä.
Se on tämän päivän tilanne, eikä tuo oikein muotovaliokaan ole.

14.12 2008
Kirjoitampa hieman jänteestä, ja tietysti lähiinnä akilles sellaisesta.

Jänteet koostuvat yhdensuuntaisista kollageenikimpuista.
Jänne koostuu:  kollageeneista 30 % , proteiinneista, joista tärkein on elastin 2 %,
sekä proteoglykaaneista ja vedestä.

Jänne on hyvin verisuonittunutta kudosta.
Jänteen verisuonitus vaihtelee ja on vähäisempää hankaukselle alttiilla alueella.
Jännetulehdus tai rappeuma tulee tyypillisesti alueelle, jossa verisuonitus on heikointa.
Esim akilleksissa 3 cm kantaluusta ylöspäin.
Lepotilassa jänteen kollageenisäikeillä on aaltomainen rakenne.
Jänteen venyessä 4 % lepopituudestaan säikeet suoristuvat ja venytyksen loppuessa palaavat alkuperäiseen muotoonsa.
Säikeiden venyessä enemmän kun 4 % pituudestaan alkaa tapahtua säikeiden repeämistä.

Kuormitus lisää jänteiden kollageenisynteesiä, ja ja syntyneet säikeet ovat yleensä paksumpia.
Kestävyystyyppinen harjoittelu lisää enemmän vetolujuutta kun voimaharjoittelu.
Urheilijoiden akillesjänteiden on kaikututkimuksissa todettu olevan paksumpia kun verrokeilla.

 Ikääntyvässä jänteessä tapahtuu rappeuttavia muutoksia, joista tärkeimmät ovat vesipitoisuuden pieneneminen, kollageenipitoisuuden suureneminen ja kimmoisuuden väheneminen.
Vesipitoisuus pienenee elinkaaren aikana 80 %:sta  30 %:iin.
Kollageeni aineenvaihdunta vähenee iän mukana, samoin fibrobastinen toiminta, mikä saattaa vaikuttaa haitallisesti jänteen korjautumiskykyyn. Myös jänteen energia-aineenvaihdunta muuttuu iän mukana aerobisesta anaerobiseen suuntaan.

Immobilisaation seurauksena jänteiden, jänneinsertioiden ja lihas-jänneliitoksen vetolujuus heikkenee.
Myös kollageenisäikeiden paksuus, tiheys, orientaatio, jänteen kapilaaritiheys, vetolujuus ja elastisuus sekä paino vähenevät. Immobilisoituun jänteeseen alkaa myös kertyä rasvaa.

Remobiilisaation aikana jänteen kollageenisynteesi ja kollageenin poikkisidosmuodostus lisääntyvät ja jänteen vetolujuus paranee.
Jännevammoissa paranemisen viimeinen vaihe, kudoksen uudelleenjärjestäytymisvaihe voi kestää jopa kaksi vuotta.

9.9 2008

Tämän päivän kuvat jalasta, kipuja on vielä riittävästi,
iltaa kohden jalka tuosta vielä turpoaa.
Ei akillesjänteitä kannata katkoa antaa olla ehjänä vain.

 
4.8 2008
 

                
Akillesjänteen tilanne 4.8 2008
On siinä jänteessä paksuutta, leikkaushaava näyttäisi että vihdoinkin se umpeutuu kokonaan.
Kivulias jalka on, ja minkäänlaisesta kengästä se ei vielä tykkää, mutta sillä linkkailen.
Vetolujuutta jänteen ja kantaluun liitoksessa ei vielä kovin paljon ole, mutta on siellä tukena kantaluussa ankkurit
ja niihin ommellut langat, mutta varovaisuutta toki tarvitaan.
Varovaista kuntoutusta aloittelen, ensimmäisen juoksuaskeleen otan todennäköisesti lokakuulla.
Nyt vain toivon että paraneminen jatkuisi ilman suurempia viivästyksiä.

12.6 2008
Leikkauksesta on nyt kulunut reilu kolme viikkoa, hakaset on poistettu jalan paraneminen sujuu varmaan suunnitelman mukaan, kipua ja turvotusta on vielä jonkin verran, mutta siellä se kengän sisällä jalka odottaa aikoja parempia.

     
                 Tästä lähdettiin:                                                    Tässä mennään nyt:
Juhannuksen jälkeen jalan osapaino varaus on sallittu.
Heinäkuun alkupuolella pientä liikuntaakin jalalle saa antaa vesikävelyn / vesijuoksun ja kuntopyörän pyörityksellä.
Heinäkuun puolivälin aikoihin voin jättää walkerbootsini pois ( onkin lämmin kenkä sisätiloissa ja näin kesäaikaan ).
 

25.5 2008
Erään jalan tarina, ja kyseessähän on oma vasen jalkani.
Ensin kerron järjen valostani joka on ollut erittäin kirkas jo lapsuusvuosillani.
Jotain pari vuoden iässäni olin polveni päällä muotoillut puupalikkaa, kun puu oli luiskahtanut polven päältä olin jatkanut taltan päähän vasarointia ja taltta oli tietysti polvilumpion päällä, huuto oli ollut kova mutta vasara oli heilunut hyvään tahtiin.
No tästä on muistona vain 3 senttimetrin arpi polvessani.

Seuraavaksi vamma tuli kun olin jotain 12 vuoden iässä. Karautin vähän isomman mäen alas suksillani kun taitoni edellytti. Vamman laatua en täysin tiedä, muistini mukaan kyseessä oli sääriluun ja pohjeluun välisten siteiten repeämä, polvessa se kipu kuitenkin oli, ja olin kyllä sairaalahoidossakin. Sen talven lopun äitini veti minua maitokelkalla päätien varteen, josta minut kuljetettiin sitten kouluun, että pitempiaikainen vaiva oli sekin.

Sen jälkeen selvisin 16 vuoden ikään, kun oli vuorossa mootorisahauksen taidon näyte.
Onnistuin sahaamaan polveen siten etten vaurioittanut jänteitä enkä luita, vaikka ne kauniin valkoisina olivatkin nähtävissä, mutta kyllä silloinkin kainalosauvoilla kulkua harrastettiin, kun nahkaa jouduttiin venyttämään aikalailla että reunat saatiin yhteen.
Siitäkin muistona vain siisti 4 senttimetrin arpi.

Sitten päästiin jo urheiluvammojen aikaan elettiinkin jo vuotta 1982 kun olikin jo penikkatautileikkaus No: 1. Penikat oli vaivanneet jo vuosia mutta nyt ne olivat menneet jo niin pahoiksi että päätin mennä yksityisesti Rovaniemeläis lääkärin leikattavaksi.
No sehän tietysti osittain epäonnistui, kuinkas muuten.
Kun viimein juoksemaan pääsin oli vaivat entistäkin pahemmat!.

Vuona 1983 minulla oli sääriluussa väsymysmurtumia oikein kaksin kappalein, eihän yhtä nyt kannata edes alkaa sairastamaan. Niissä meni koko loppu kesä.

Vuona 1985 sitten korjautin viimein ne "penikkataudit" Sakari Oravalle, ja kyllähän sen jo leikkaustapahtumassa näki että nyt on ammattilaisen käsissä, suuri oli ero niin hommassa kun sen valmistelussa ja jälkihoidossa, kun vertaa aikaisempaan toimenpiteeseen.
Kyllä jalka siitä kuntoon tulikin.

Sitten taas työväline tapaturmiin, 1989 leikkasin kulmahiomakoneella isonvarpaan ojentajan jänteen poikki.
Kun olin Kemissä päin ja myöhään töissä kuten aina.
Kemissä sairaalassa aamuyön tunteina sitten joku lääkäri (lausutaan TOLLO) yritti ommella jännettä ja kun ei saanut tyydyttävää tulosta, löi haavan kiinni ja kipsin päälle. that is all.

No se jänne ommeltiin sitten uudelleen täällä Rovaniemellä juolunaikoihin1989

Seuraavaksi oli vuorossa pohjeluun murtuma, elettiin vuotta 2002, kun Orimattilassa maantiejuoksun SM-kisassa astuin tiellä olevaan kuoppaan, ja juoksu jäi siihen.
Ilmeisesti luussa oli jo alkava väsymysmurtuma joka sitten siinä paheni.

Sitten tähän nykyiseen vammaani akillekset alkoivat vaivaamaan 2007 helmikuulla Torreviejan leirilläni.
Pystyin niillä juoksemaan kesän kilpailut, mutta syksyä kohti vaivat pahenivat ja Frankfurtin maratonin juoksin senkuntoisilla jänteillä, että en usko että monta niin TYHMÄÄ ja sellaisen kivunsiedon kestävää maratonin lähtöviivalla seisoi kun minä.
Kun maratonin jälkeen illalla etsimme ruokapaikkaa, toiset katseli mihin voisi mennä syömään ja sen jälkeen ottamaan parit oluet, minä raahustin kaukana perässä ja katselin, tuossakin on apteekki pitääpä huomenna käydä.
Sen jälkeen ei kyllä enää monta juoksulenkkiä pystynyt juoksemaankaan ennen kun se jänne katkesi,
 30 päivä tammikuuta 2008  Torreviejassa.

Tapahtumasarja alkoi niin että Torreviejaan tuloni seuraavana aamuna lähdin aamulla kävelemään ja ihastelemaan kesäistä aamua.
En päässyt kun parisataa metriä asunnoltani kun astuin varomattomasti kadukiveyksen reunalle jalka vähän väännäähti ja tuntui kun joku olisi potkaissut pohkeeseen ja kuului sellainen kova napsaus.
Tiesin heti että akillesjänne on poikki.
Siitä aloin  heti vetäytymään sairaalaan päin, ja soittelin Bromanin Karia tulkiksi.
Sairaalassa emme saaneet lääkäriä (lausutaan Tolloa) vakuuttuneeksi että jänne on poikki, vaan tämä tyytyi vain normaaliin röngenkuvaan varmistaakseen ettei luita ole poikki, ja kipsaamaan jalan, ja vielä jalkaterän 90 asteen kulmaan, katastrofihan oli valmis.
Eihän siinä ole potilaalla muuta mahdollisuutta kun hyväksyä hoito, tai marssia ovesta ulos, tai tulla heitetyksi, merkinnällä potilas kieltäytyi hoitotoimeenpiteistä. Oli sitten Suomessa tai Espanjassa.

Kotimaassa sitten tietysti jouduin aloittamaan lääkärikierrokseni "arvauskeskuksen" tasolta, niin eiköhän täälläkin tollo (enää en viitsi edes kirjoittaa lääkäri) meinannut että ilman mitään tutkimuksia kipsaan sen nyt jalkaterä ojennettuna.
Tälläistä ei uskoisi edes tämän päivän Suomessakaan tapahtuvan ellei itse olisi kokenut.
Kun en siihen suostunut sitten vasta pani ultraääni kuvauksiin, jossa sitten näkyikin että kipsaus ei ole hoito tähän tapaukseen vaan vaatii leikkausta, ja niin sain lähetteen keskussairaalaan.

Keskussairaalassa ihmeteltiin että onko tämä tosiaankin tapahtunut jo tammikuussa, sillä nyt elettiin jo maaliskuuta.
No sitten ne siellä varmaan ajattelivat että tuo on jo niin vanha että kun pannaan tarpeeksi pitkään jonoon niin kerkeää kuolla vanhuuteen, niin ei meidän tarvitse leikata sehän on niin veristä puuhaakin.
Minun magneettikuvausaikanikin olisi vasta kesäkuulla. Koska lie olisi leikattu?

No hermoni pettivät toukokuun puolivälissä, ja hakeuduin julkisen terveydenhuollon ulopuoliseen leikkaukseen.
Helsinkiin kuvauksiin Medimagneettiin ja Ilkka Räsäsen vastaanotolle OrtoLääkäriasemalle.
Niin johan alkoi tapatumaan, minut on nyt jo leikattu ja olen siirtynyt toipumis ja myöhemmin kuntoutus vaiheeseen. Nyt kun sen leikkauksen teki pätevä urheilulääkäri, uskon että siitä juoksukuntoinen jalka kuntoutuukin.

Jalan paranemisesta varmaan raportoin tänne myöhemmin.

Nyt vain toteaan että, noiden kertomieni vaivojen lisäksi tässäkin jalassa on ollut lukuisia pienempiä vaivoja jotka kuuluu jokaisen juoksijan arkipäivään, kuten: juoksijanpolvi, erilaiset nivus ja lonkkavaivat ym. patit ja tulehdukset.
Ja kun noita pirun jalkoja on vielä kaksin kappalein, eikä se tuo toinenkaan ole ollut sen parempiosainen niin on tuota jalkojen sairasteluakin elämääni mahtunut.

Kaikesta huolimatta 60 vuotiaat vaviskaa täältä tullaan.

16.5 2008

Tässä on tullut mietittyä kaikenlaista kun tuo hoitoon pääsy Suomen sairaanhoitojärjestelmän kautta ei edistynyt ja jouduin turvautumaan lompakon päälle käyvään vaihtoehtoon, eli yksityispuolelle.
Saanhan toki siellä itse valita leikkaavan lääkärin ja saan paremman tuloksen,
enkä joudu kenen sattuu "koekaniniksi".

Mutta juuri se että mitään halpaahan se ei ole, magnettikuvaukset, lääkärinpalkkiot, leikkausmaksu, sairaalamaksu, lääkkeet, matkat, majoitukset yms. yms. tulee maksamaan tonnin jos toisenkin.

Kyllä se minunkin pitäisi oppia ottamaan maksu omasta työstäni.
Että kun itse apua tarvitsee pystyisi kävelemään suoraan yksityisen parhaan lääkärin puheille, eikä tarvitsisi kierrellä kaikenmaailman arvauskeskuksia ja loputtoman pitkiä jonoja.

Nythän kun minun esim. puolihieronta on määritelty kestävän 50 minuttia ja maksavan 28 euroa,
on se Rovaniemen hintatasolla alle keskihinnan.
Lisäksi minä käytän aikaa hierontaan urheilijan kyseessä ollessa vähintään tunnin usein puolitoistakin,
lisäksi joskus annan pitkäaikaisille asiakkailleni vielä alennusta hinnastakin.
Samoja etuja annan toki monesti myös ei urheilijoille.

No toki tästä voin syyttää vain itseäni ja hyväntahtoisuuttani.
Olenkin varmaan yksi suurimmista sbonsoreista yksilöhenkilönä Lapin urheilussa,
bonsoroinhan joka työpäivä useilla kymmenillä euroilla urheilijoita!!.