Pitkä tie.
Pitkäkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella.


Siinä ensimmäinen
minusta otettu valokuva.
En vain tiedä minkä ikäinen
siinä olen.
  Elettiin vuotta 1949 aurinkoista heinäkuun 23 päivää, kun päätin syntyä.
Synnyin kotonani Runkauksella kovin pienenä rääpäleenä (2.8 kg.)
En ole mikään laitoksessa tehty tusinatuote.
Isäni sidottua napanuoran, seuraavaksi neuvottelut käytiinkin navetassa,
Helunan ja Mansikin kanssa, että kumpi se ottaa pojan ruokahuollon hoitaakseen.
Äidilläni oli tuolloin uusinut tuberkuloosi eikä imettäminen ollut mahdollista.

Minun lisäkseni 1949 syntyi maassamme 103 514 lasta.
BBC NEWS: kertoo:  Syntyessäni maailmassa oli 2 503 425 091 ihmistä.
(Nykyään n.7,7 miljardia)
Olin 75 600 921 877 ihminen joka maailman polkuja tallaamaan syntyi.
(Mihinkähän se apinan ja ihmisen välinen raja vedetään?)
 
Maailma ja Suomi oli tuolloin aivan toisenlainen paikka kun nyt 2019
Suomen väkiluku oli alle neljä miljoonaa, elantonsa neljäsosa kansasta sai maa ja metsätaloudesta.
Presidenttinä tuolloin oli JK Paasikivi.

Suomea kansaa odotti onnellinen tulevaisuus, ei siksi kun minä synnyin,
vaan sillä kun, leipä, vilja, maito, voi, saippua, tekstiilit ja jalkineet vapautuivat ostokortilta.
Kahvin ja sokerin säännöstely tosin jatkui vuoteen 1954


1949 Suomessa lakkoiltiin, Kemin veritorstai.

1949 Suomessa painettiin kuparinen markan raha.
Jos hyväkuntoisen sellaisen omistaisi, keräilijät siitä nyt maksaisivat yli 20 000 euroa.
1949 Kela alkoi myöntämään kansaneläkkeitä.
Ensimmäinen Jukolan viesti juostiin Ruskeasannalla.
Erkki Pekkanen lähetti miehet matkaan komennolla, "Perkele alkakaa painua".
Suomen ennätys maratonilla syntymähetkelläni oli 2.31.39 Mikko Hietasen nimissä,
Myöhemmin syksyllä Salomon Könönen juoksi Euroopan ja Suomen ennätykseksi 2.28.39.4
joka oli myös vuoden kärkiaika maailmassa.
Noiden aikojen puoliväliin minäkin myöhemmin maratonin juoksin.

Kestävyysjuoksun Suomen mestarit ko. vuona.
5000 m    Väinö Koskela     14.26.8
10 000 m  Viljo Heino          29.35.8
Maraton    Aarne Jung       2.35.44.2
     (11.  Malagias Melgin KarihaaranKaru 3.01.24)
Naisten pisin juoksumatka tuolloin oli 800 m jolla mestaruuden vei
Anna-Liisa Kurki 2.29.0
     (3. Irja Pesonen VeitslKV 2.32.0)

Hiihdon ja mäkihypyn mallia tästä.

Kuvassa Salomon Könönen.

31.12 1949 Suomessa oli 28 743 moottoriajoneuvoa, joista henkilöautoja 12 565.
Liikenteessä kuoli ko.vuona 272 henkilöä.
Tilastokeskuksen
rahanarvo muuntimella laskettuna:
Esim: voi maksoi 17.20 € / kilo. sokeri 3.30 € / kilo. kahvi 34€ / kilo.
Kun palkat olivat teollisuudessa 4 - 6 € / tunti, ja maataloudessa n. 15 € / päivä. Ei ihme että esim. kahvin kulutus oli vain n. 2,83 kg vuosi.
Paljon silloin vielä juotiin kahvinkorviketta.

No näitä vuoden -49 tapahtumia ja hintoja voisi luetella vaikka kuinka ja paljon, mutta tuskin ne muita kun meitä tuolloin eläneitä kiinnostaa.
Isä Äiti ja
vanhin siskoni           
silloin kun olin vasta
aavistus tulevasta.

Syntymäkoti
tosin kuvattuna
2000 luvulla.

Lapsuuteni oli ilmeisesti aika onnellista aikaa, koska siitä ei kovin monia muistikuvia mieleen ole jäänyt.
Se on muistiini tallentunut kun vuona 1956 oli aika aloittaa kansakoulu.
Sain repun selkään ja suunnan ja ohjeen, "Viiden kilometrin kävelyn jälkeen pitäisi Venekumotun kansakoulun alkaa näkymään".
Koulukuljetukset alkoivat vasta paljon myöhemmässä vaiheessa, olin silloin jo yläluokilla.
Polkupyörän omistin vasta kun olin jo työelämässä, semmoista se oli siihen aikaan.


Tässä koulun kolme alinta luokaa 1956. yli kolmasosa kuvan henkilöistä on jo siirtynyt autuaimmille metsästysmaille.


Koulunkäynti meni siihen asti hyvin kun opeteltiin kirjaimia.
Mutta kun tavausharjoitukset alkoivat tuli koulusta kotiin vihainen pojannulikka.
Ilmoitusluontoisena asiana voimasanalla tehostettuna ilmoitin.
"Sinne kouluun en enää mene."
Äidin syytä tiedusteltua vastaus kuului,
"Kun siellä ei saa lukeakaan, kun pitää sillä lailla änkyttää."
Kun kirosanat eivät auttaneet itkuakin yritin tuhertaa, mutta olihan sinne kouluun silti mentävä.
Sitä tavaamista en kyllä koskaan oppinut, kun olin jo ennen kouluun menoa lukemisen oppinut ilman tavaamista.

No 15 vuotiaana sitten kansakoulusta valmistuin pöllimetsään, vitosen laulun ja kympin urheilun arvosanoilla.
Mutta se on sitten eri asia, siihen loppui lapsuus.


Kyllä sitä vielä alle kolmekymppisenä ja vielä alle nelikymppisenäkin,
mutta löytyy vielä näin seitsämänkymppisenäkin asioita mihin nuorempana ei pystynyt,
täyttämään 70 vuotta.

No nyt olen sitten 70 vuotta elämää nähnyt,
Jos nyt kysyttäisiin alkaisinko elämäni uudelleen.
Vastaus olisi jyrkkä ei, jos se pitäisi uudelleen aloittaa vuoden -49 tasolta.
Mutta syntyminen vuoteen 2019......
Sitä pitäisi harkita, nykyajassa niitä mahdollisuuksia olisi niin paljon enemmän.

Väistämätöntä ei voi väistää.
Vanha ihminen on vain vanha ihminen, ei sitä voi muuttaa.
Ryhti, kävely, puhumattakaan juoksusta paljastaa heti ettei kysymys ole mistään nuorukaisesta.
Ryppyisen nahan alla asuu vanha ihminen.

  "Mies kantoi vuosien taakkaa
  kun kalleinta aarrettaan
  sillä siihen sisältyi kaikki mitä hän oli saanut kootuksi:
  sydänvika ja reumatismi,
  depressiot ja vainoharhat,
  unettomuus sekä ikävä
  ja se keventävä tietoisuus että mitä suurempi vuosien taakka on 
  sitä lyhyempi on kantomatka".   (Mikko Kilpi)

  "Mutta nyt on enää yksi asia, joka on opittava ja tajuttava: luopuminen.
  Tämä vaikeaa: että luopuu.
  Tajuaa pohjia myöten: kaikki mahdollisuutesi ovat ohi.
  Työpäivä on päättynyt.
  Voit enää vain surumielisesti hymyillä menneille.
  Niin kauan kuin vielä jaksat hymyillä".   (Tito Colliander)

No kakkua ja kahvia jaksaa vielä tuhota suuria määriä, vaikka ei hymyilyttäisikään.