Rasituksen vaikutus neste ja lämpötasapainoon

Normaalisti aikuisen elimistö kuluttaa lepotilassa happea n.250 - 300 ml / min.
Happilitran kuluttaminen vastaa lähes 5 kcal:n suuruista energiamäärän vapautumista.  (riipuu ravinnon laadusta, hiilihydraatit, rasva)
Koska kehon ominaislämpö on noin 0,83, 70 kg painavan ihmisen lämpötilan nousuun yhdellä asteella tarvitaan vain n.50 kcal.
Koska lihastyön hyötysuhde on aika huono 15 - 27 %, suurin osa tuotetusta energiasta muuttuu lämmöksi.
Lämmönsäätelyä valvoo hypotalamus.
Ihon suonistossa kiertää normaalisti n. 10 % sydämen pumppaamasta verestä, kuumassa voimakkaasti ponnistellessa jopa neljännes sydämen pumppaamasta verimäärästä.
Yksi iholta haihtunut hikilitra sitoo lämpöenergiaa höyristyslämpönsä verran eli 580 kcal.
Vain haihtuva hiki viilentää, tavanomaisessakin liikunnassa yli puolet hiestä jää haihtumatta, suuri ilmankosteus vähentää haihtumista.
Jos elimistöä rasitetaan intensiteetillä n. 50 % aerobisesta kapasiteetista kehon lämpötila asettuu 38 asteeseen riippumatta siitä onko yksilö harjoitellut vai ei.
Yleensä lämpötilan nousu 39 asteeseen alkaa aiheuttaa nopeasti pahenevaa lämpöuupumusta.
Hyvillä maratonjuoksijoilla lämpötila  (jopa 41astetta)  ja nestehukka voi olla huomattavasti suurempi kun heitä heikoimmin menestyneillä (Maron Horvarth -78)
Korkeiden lämpötilojen sietäminen on harjoituksella parannettava ominaisuus.

Rasitus ja vesitasapaino

Jokaista palanutta glykoosimoolia  (180 g  = 43 kcal)  kohti elimistöön jää 6 moolia  (yli 100 ml)  vettä prosessivetenä, sekä solunsisäinen vesi glykogeenigramma kohden yli 3 ml.
Noin 3 % suuruisen painonmenetyksen jälkeen suorituskyky alkaa selvästi ja kiihtyvästi huonontua. (Israel -80)
Jo yhden prosentin nestehukkaan alkaa liittyä merkkejä plasmavolyymin pienenemisestä: syke kiihtyy ja iskuvolymi pienenee.
Sydämen minuttivolyymi pienenee vain vähän maksimaalisessakaan rasituksessa.
Maksimaalinen hapenottokyky säilyy lähes muuttumattomana, maksimaalisen ponnistelun sietoaika voi lyhentyä tuntuvasti  (Saltin -64).
Dehytdraatio ei vaikuta reaktioaikaan eikä hetkelliseen lihasvoimaan  (Israel - 80), mutta heikentää voimakestävyyttä  (Torranin -79).
Lihaksiin ohjautuvan veren määrä pienenee nestehukan lisääntyessä, tämä kiihdyttää laktaatin muodostumista, glykogeenikatoa ja osaltaan kestävyyttä   (Costil -77).

Elektrolyyttitasapaino

Hien mukana poistuu elimistöstä elektrolyyttejä.
Hien natriumpitoisuus on 45 mmol / l , kolmannes seerumin natriumpitoisuudesta.
Hikoilun voimistuessa hien natrium ja kloridipitoisuus lisääntyy.  4,1 litran hikoilu aiheuttaa kehon natrium määrissä 5 % ja kloriidi määrissä 7 % sekä kalium ja magnesiummäärissä 1,2 % suuruisen hukan.
Elimistö kestää noin 600 mmol:n hukan ilman suolanpuute oireita.

Akklimaatisaatio

Suurin osa akklimatisaatiosta tapahtuu jo runsaan viikon kuluessa, kun kuumissa olosuhteissa harjoitellaan 1- 2 tuntia päivässä.
Tähän muutokseen liittyy aldosteronin ja antidiureettisen hormonin erityisvasteitten lisääntyminen.
Ydinlämpötilan pieneneminen levon aikana johtunee, tyroksiinin hidastuneesta erittymisestä.